Eli meidän pienestä joulukuussa 2018 syntyneestä esikoisesta on tulossa isoveli. Jos vain kaikki menee hyvin.
Vaikka toinen lapsi oli yhtä paljon haluttu, toivottu ja yritetty kuin meidän esikoinenkin....Niin koin alkuraskaudessa myös hieman surua siitä, että pian en ole enää kahden niin usein esikoiseni kanssa. Lapsi muuttaa aina perheen dynamiikkaa. Joten kai sitä jotenkin mietti millä tavoin asiat tulevat muuttumaan.
Raskauden edetessä olen tuntenut lähinnä suurta iloa siitä, että pian olen yhden lapsen sijasta, kahden lapsen äiti.
Se on jännää. Ai niin ja pidimme hiljattain myös gender reveal-juhlat, ihan pienimutoiset vallitsevan tilanteen vuoksi. Juhlissa paljastui että toinen vauva tulisi olemaan tyttö.
Hassua kyllä, mutta melko alusta lähtien minulla on ollut sellainen olo että tämä toinen on tyttö. En osaa selittää miltä se tunne tuntuu tai miten se on mahdollista, koska en oikein itsekään tajua. Mutta se on sellainen selittämätön tunne.
Aivan kuten esikoisen kohdalla oli alusta lähtien sellainen jännä poika-fiilis. Niin tämän raskauden kohdalla on ollut tyttö-oloja. Hieman toki epävarmempi tyttö-fiilis, kuin mitä oli esikoisesta poika-fiilikset.
Raskaus on edennyt siihen pisteeseen, että tänään 3.12.2020 on raskausviikot 22+6.
Laskettu aika on 2.huhtikuuta.2021.
Saa nähdä syntyykö maaliskuun vai huhtikuun puolella tämä toinen. Esikoinen syntyi tasan viikko ennen laskettua aikaa.
Olen pohdiskellut miten elämä ja arki ylipäänsä tulee muuttumaan, kun toinen vauva syntyy.
Elämä on taatusti hektisempää kahden lapsen kanssa, kuin yhden. On taatusti hyvää tuuria jos saan molemmat lapset nukkumaan päiväunia samaan aikaan, sitä vaan ei taatusti tapahdu.
Voin kuvitella että on onnekasta, jos ehdin päivän aikana viettää edes vähän aikaan vain toisen lapsen kanssa.
Esikoisemme on melko todennäköisesti ainakin alkuun mustasukkainen. Ja tätäkin asiaa olen yhdessä mieheni kanssa pohtineet. Kuinka on tärkeää muistaa antaa myös kahden hetkisestä aikaa esikoiselle,
vietettävä vain äiti-poika aikaa, kuin myös isä-poika hetket ovat myös todella tärkeitä.
Sekä tietysti ottaa esikoista mukaan vauvan hoitoon hänen omien kiinnostustensa mukaan.
Ei tulisi mielenikään pakottaa.
Olemme jo jonkun aikaa jutelleet esikoiselle kuinka "äidin vatsassa kasvaa vauva"
Ja kun sitten välillä tulen kysyneeksi esikoiseltani: "Haluatko antaa vauvalle pusun",
tulee hän yleensä ilomielin hymyillen antamaan vatsalleni pusun ja vielä silittää päälle.
Se on suloista. Ja varmasti tulee hetkiä jolloin vauva sitten oikeastikin saa vielä niitä haleja ja pusuja isoveljeltään.
Mutta olen varautunut myös mustasukkaiseen käytökseen. Arki tulee olemaan haasteellisempaa kahden lapsen kanssa.
Seuraavassa blogitekstissä olisi tarkoitus pohtia, mitä tarvitsee hommata kun vauva on tulossa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti