Meidän elämä muuttui ihan täysin v.2018 kun meidän esikoinen syntyi. Vauvan saaminen vaikutti myös kaverisuhteisiin. Ihmisiä suorastaan "tippui kelkasta", yksi kerrallaan sen jälkeen kun esikoinen syntyi. Siinä nopeasti tuli huomattua ketä oikeasti kiinnosti minun kuulumiset ym. Tavallaan sitä ymmärtää, tavallaan ei. Riippuu miltä kannalta asiaa katsoo. Jos mietin asiaa siltä kannalta, että olen kuitenkin edelleen sama Sonja, kuin ennen lasten saamista...Niin sitten en ihan täysin ymmärrä. Totta kai minun kuulumiset suurelta osin liittyy lapsiin väistämättä, mutta se ei tarkoita etteikö minun elämässä olisi muutakin. Totta kai alkuun, kun saimme esikoisen niin ensimmäiset kuukaudet elämä pyöri aika täysin vauvassa. Vähitellen sitä oli jälleen aikaa muullekin. Olen sitä mieltä, että viimeistään vanhemmaksi tulon myötä sitä selviää kuka on oikeasti ystävä, ketä oikeasti kiinnostaa sinun seura ja se mitä sinulle kuuluu?
Suurin & olennaisin muutos lapsen syntymän jälkeen oli se miten paljon vähemmän on aikaa ihan itselleen, enää ei voinut tehdä asioita samalla lailla, kuin ennen tai niin paljon kuin ehkä olisi toivonut. Omia menoja on täytynyt kenties karsia ja suunnitella paljon aikaisemmin kuin ennen lapsia. Enää en voi lähteä yhtä spontaanisti tapaamaan ystäviä ilman lapsia, kuin silloin kun lapsia ei vielä ollut. Kahvikupillista ei saanut enää aamuisin juoda lämpimänä, vaan enemmänkin haaleana tai jo kylmänä. Oma ruokakin oli yleensä jo jäähtynyt, siinä vaiheessa kun ennätin jotain syödä. Muistan kuitenkin että ruokahalunikin oli ihan muuttunut, kun esikoinen syntyi...alkuun ei tehnyt mieli syödä, lähinnä koska siihen ei voinut rauhassa keskittyä. Vähitellen sitä oli opittava syömään silloin, kuin lapsikin söi. Se oli helpompaa siinä vaiheessa, kun siirryttiin kiinteisiin ruokiin. Ja vessaankin pääsee yleensä jos on valmis pikku töppösten seuraavan perässä. Ja sitten se väsymys, kutsuisin sitä kestoväsymykseksi koska se on jatkuvaa. Yöunet, jos niitä ylipäänsä on ne ovat katkonaisia & lopulta minulle kävi esikoisen aikaa niin, että kun sain nukkua en välttämättä enää saanutkaan unta. Nämä ovat todennäköisesti ollut niitä suurempia muutoksia.
Maaliskuussa 2021 meille syntyi toinen lapsi. Elämä ei muuttunut yhtä paljon, kuin esikoisen syntymän jälkeen. Varmaankin senkin takia, että kaikki asiat eivät tulleet uutena kerralla. Vaan osasi jo odottaa mitä tuleman pitää. Suurin muutos meidän toisen lapsen syntymä on ollut meidän esikoiselle, joka joutui sopeutumaan siihen että ei ole enää perheen ainoa lapsi. Kävimme alussa todella isoja kahinoita & itkuja esikoisen kanssa, esikoisen kokiessa mustasukkaisuutta pientä tulokasta kohtaan. Äitinä oli raskasta seurata mitä rakas pieni esikoinen joutui käymään läpi. Me olimme vanhempina tahtoneet saada toisen lapsen, mutta esikoinen ei ollut siitä pyytänyt. Poikamme oli hieman reilu 2 v ja 3kk ikäinen, kun hänestä tuli isoveli. Minulle nousee vieläkin välillä kyyneleet silmiin, kun mietin sitä aikaa kun pieni poikamme itki sylissäni hämmentyneenä tilanteesta. Olen kuitenkin saanut ilolla seurata, kuinka hyvin loppujen lopuksi esikoinen on ottanut pikkusiskonsa vastaan. Miten hellästi & suloisesti hän siskoaan kohtelee. Halaa & silittelee ja toistelee "ei hätää", jos tyttäremme esim. itkee. Tähän tilanteeseen päästiin kuitenkin vasta raskaan totuttelun myötä. Merkityksellistä & tärkeää kaiken keskellä on ollut totta kai antaa pojallemme myös täysin kahdenhetkistä aikaa. Minulle on ollut alusta lähtien selvää, että esikoisemme kuuluu saada myös vanhempien kanssa aikaa ilman pikkusiskoa. Helpottaahan se jo niitä mustasukkaisuuden tunteita, mitkä ei varmaan koskaan täysin poistu.
Jos kuitenkin mietin millä tavoin tyttäremme syntymä muutti minun elämää...Niin varmaankin niin, että lapsiin liittyvät asiat pitää miettiä yleensä tuplaten. Hankintoja pitää tehdä tuplaten, rahaa menee enemmän. Kaikkea ylipäänsä kuluu tuplaten. Vaikka toisaalta myös esikoiselta säästyi vaatteita ym. joita olemme pukeneet tyttärellemme. Aikaa kuluu lasten kanssa enemmän, esim. ulos lähdöt on pidempiä. Siinä missä yhden lapsen kanssa ulos pääsee nopeammin, kahden kanssa menee kauemmin. Tilaakin tarvittaisiin enemmän kodissa. Toistaiseksi asumme kolmiossa. Tyttäremme kasvaessa tulemme kuitenkin tarvitsemaan lisähuoneen, jolloin pitäisi harkita muuttaa neliöön. Taloudellinen tilanne tällä hetkellä vain ei salli muuttaa yhtään isompaan.
Lopuksi vielä:
Päivääkään en pois vaihtaisi. Lasten myötä asioita on muuttunut, poistunut jne. Tilalle on tullut kuitenkin paljon muuta sisältöä. Lasten kanssa ei ehdi tulla tylsää. Lapset osaa yllättää, opettaa. Vanhemmuus kasvattaa. Väittäisin että esim. ajanhallintani on kenties parempaa lasten syntymisen jälkeen, kuin ennen heitä. Lapseni ovat minulle super rakkaita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti